Katariinan kamarista

Su 27.1.2013 klo 16 Kuopion kaupungintalo

W.A. Mozart: Trio Es-duuri, KV 498, 'Kegelstatt'
Rauno Tikkanen, klarinetti - Arto Koistinen, alttoviulu - Katariina Liimatainen, piano

Leoš Janáček: Concertino
Katariina Liimatainen, piano - Elizaveta Sozonova, viulu - Salla Tyrväinen, viulu - Arto Koistinen, alttoviulu - Rauno Tikkanen, klarinetti - Seppo Parkkinen, käyrätorvi - Ari Marttila, fagotti

W.A. Mozart: Pianokvartetto nro 1 g-molli, KV 478
Salla Tyrväinen, viulu - Arto Koistinen, alttoviulu - Leonardo Sesenna, sello - Katariina Liimatainen, piano

Käsiohjelmat 15€/ seuran jäsenet 10€/ opiskelijat 2€ ovelta, vain käteisellä

TEOSESITTELYT

Mozart sävelsi Kegelstatt-trion vuonna 1786. Se on omistettu hänen oppilaalleen Franziska Jacquinille. Trio saikin ensiesityksensä läheisen perheystävän, paroni Nikolaus Joseph von Jacquinin luona järjestetyssä kotikonsertissa, jossa Anton Sadler soitti klarinettia, Mozart itse alttoviulua ja Franziska Jacquin pianoa.

Kegelstatt tarkoittaa keilahallia. Viikkoa myöhemmin päiväämäänsä sävellykseen "12 duoa basettitorville" Mozart kirjoitti "Wien, 27. heinäkuuta, keilatessa". Vaikkei olekaan varmaa, että trio on syntynyt samoissa olosuhteissa, kustantajat lisäsivät keilailuun liittyvän nimen sävellyksen otsikkoon.

Mozartin aikaan klarinetti oli vielä verraten uusi instrumentti, jonka suosiota tämä trio nostatti. Kolmiosaisen trion esitysmerkinnät eivät noudata perinteistä kaavaa nopea-hidas-nopea, osien tempokontrastit eivät ole niin suuria kuin useimmissa klassisissa sonaateissa.

 

Tšekkiläisen säveltäjä Leoš Janáčekin Concertino valmistui vuonna 1924. Hän omisti sen pianisti Jan Heřmanille. Teoksesta piti alun perin tulla pianokonsertto, mutta se muuntui kuitenkin kamarikonsertoksi, jolle säveltäjä antoi käsikirjoituksessa otsikon Kevät. Pari vuotta myöhemmin hän kirjoitti ohjelmallisen, tosin melko arvoituksellisen teoskuvauksen.

Ensimmäinen osa on käyrätorven ja pianon vuoropuhelua, jota säveltäjä vertaa äreään siiliin kevätpäivänä. Turhautunut siili yrittää päästä pesäänsä vanhan lehmuksen luona. Pitäisikö sen seisoa jaloillaan ja päästää ilmoille surullinen laulu? Käyrätorvestakin lähtee vain ärtyisä motiivi. Toisessa osassa klarinetti ja piano imitoivat oksalta toiselle hyppelehtivää levotonta oravaa. Häkissä ollessaan orava kirkuu kuin klarinetti, mutta tanssii ja kieppuu lasten iloksi. Kolmannessa ja neljännessä osassa soittaa koko yhtye. Kolmannessa osassa typerä huuhkaja ja muut kritisoivat yölinnut tuijottavat pianon kieliä. Neljäs osa on kuin kohtaus sadusta, jossa kaikki väittelevät uudesta pennistä. Ja piano? Jonkun täytyy olla järjestäjä.

 

Mozartin Pianokvartettoa g-molli, KV 478 vuodelta 1785 pidetään kamarimusiikkikirjallisuuden ensimmäisenä merkittävänä sävellyksenä pianokvartetille. Tuolloin pianokvartettoa yleisesti pidettiin lähinnä harrastelijoille tarkoitettuna kevyempänä sävellysmuotona kuin vaikkapa jousikvartettoa. Kustantaja Hoffmeister oli tilannut Mozartilta kolme kvartettoa, mutta vapautti säveltäjän tehtävästään täydentää sarjaa, koska piti ensimmäistä kvartettoa liian vaikeana harrastelijamuusikoille ja epäili, ettei suuri yleisö ostaisi nuotteja. Kvartetto vahvisti aikalaisten käsitystä Mozartista erittäin lahjakkaana, mutta erittäin vaikeana säveltäjänä. 

Nykyään teosta pidetään yhtenä Mozartin hienoimmista sävellyksistä. Ensimmäisen osan vakuuttava pääteema ja sen laskeutuva kvarttiaihe luovat teokselle yhtenäisyyttä. Mietteliään toisen osan jälkeen kolmas osa, rondo G-duurissa keventää tunnelmaa. Mozart käyttää uudelleen ideansa lopettaa g-molli sävellys G-duuri rondoon jousikvartetossaan KV 516. Dvorak taas käytti alun teemaa jousikvartettonsa op. 1 finaalissa. 

                     

                                                                             Katariina Liimatainen