Katupojan kujeita, lyyrikon lohduttomuutta

Su 5.10.2014 klo 16 Kamarimusiikkisali, Kuopion Musiikkikeskus

Poulenc - Ysaÿe - Chopin
 

 

Francis Poulenc: Capriccio d'après Le Bal Masqué
                             Élégie
                            
L'embarquement pour Cythère

Ella & Jaakko Untamala, piano

 

Eugène Ysaÿe: Trio kahdelle viululle ja alttoviululle "Le Londres" op. 19

Sayaka Kinoshiro & Sanna Haverinen, viulu; Laura Vilagi, alttoviulu

 

Frédéric Chopin: Sellosonaatti g-molli op. 65

Heidi Miettunen, sello & Anna Maria McElwain, piano

 

KONSERTIN TEOKSISTA

Francis Poulenc (1899-1963) sanoi itsestään: "Minussa on puolet katupoikaa ja puolet mystikkoa." Sävellyksissään hän todellakin on kahtiajakoinen, jopa yksittäisissä fraaseissaan, joissa hänen ajatuksensa sinkoilevat sinne tänne. Tämä ei oikeastaan lainkaan ihmetytä, sillä Poulenc seurusteli Pariisissa silloisten avantgardistien, kuten Picasson, kanssa. Jos katsoo kubistisia tauluja, aiheet niissä tosiaankin sinkoilevat toisistaan irti. 

Poulenc kirjoitti siis paljon melkeinpä hupsuttelevaa musiikkia, mutta myös paljon vakavia ja syvällisiä sakraaleja kantaatteja. Maallisista kantaateista on esimerkkinä Poulencin oma kahden pianon sovitus Max Jacobin  näytelmätekstiin sävelletystä naamiaistansseista. Siinä absurdit hahmot koheltavat oikkuineen mitä ihmeellisimmissä asuissa (eräskin autonkorjaajaksi pukeutuneena). Siitä kappale saa nimensä Capriccio (oikku).

Seuraava teos edustaa hyvin Poulencin toista puolta hänen Janus-kasvoistaan. Se on Elegia (valituslaulu), joka on omistettu Marie-Blanche de Polignacin muistolle. Hän esitti useimmat Poulencin yksinlaulut ja hänelle Poulenc omisti myös useimmat pianoteoksensa.

Kolmas teos, Valse Musette, on saanut nimensä  Jean-Antoine Watteaun (1684-1721) taulusta L'embarquement pour Cythere. Se kuvastaa iloisia pariskuntia matkallaan Cythereen (nykyisin Kreikan saari Kithere), jossa rakkauden jumalat Afrodite ja Venus asustivat. Tämä Watteaun taulu on ollut monelle säveltäjälle innoituksen kohde ja oletetaankin, että Debussyn preludi Ilojen saari kuvaa juuri samaa maisemaa. 

Runoilija ja kriitikko Camille Mauclair (1872-1945) onkin sanonut: Watteau on onnistunut kuvaamaan materiaalisella taiteella maailmaa, joka tuntui mahdolliselta vain musiikille.

Jaakko Untamala

 

Eugène Ysaÿe: Trio kahdelle viululle ja alttoviululle "Le Londres" op. 19 (1914-1916)

Säveltäjä, kapellimestari ja viulisti Eugène Ysaÿe (1858-1931) syntyi Belgiassa. Hän opiskeli viulunsoittoa aluksi isänsä ja sittemmin tunnettujen viuluvirtuoosien ja säveltäjien Henryk Wieniawskin ja Henry Viuxtempsin johdolla, joilta Ysaÿe imi myös vaikutteita omiin virtuoosisuutta henkiviin sävellyksiinsä. Ysaÿe tunnetaankin ennen kaikkea hänen teknisesti vaativasta  viulukirjallisuudestaan, joista merkittävimmiksi ovat nousseet kuusi sonaattia sooloviululle op. 27.

Lontoossa sävelletty Trio kahdelle viululle ja alttoviululle "Le Lonrdres" op. 19 on Ysaÿen ainoaksi jäänyt trio tälle melko harvinaiselle kokoonpanolle; kahdessa muussa jousitriossaan hän käytti  instrumentteinaan viulua, alttoviulua ja selloa. Nämä kolme vuosien 1914-1927 aikana sävellettyä teosta nostivat jousitriot aivan uudelle tasolle; innovatiivisuutensa lisäksi Ysaÿe ei kaihtanut vaatia tuotantonsa esittäjiltä samaa teknistä taituruutta, jonka hän oli itse saavuttanut. Kolmesta jousitriostaan vain "Le Londres" esitettiin Ysaÿen elinaikana säveltäjän itsensä ollessa molemmilla kerroilla viulun varressa Lontoossa 1916.

 

Frédéric Chopin: Sellosonaatti g-molli op. 65

Puolalaissyntyinen, sittemmin ranskalaistunut Frédéric Chopin (1810-1849) oli pianovirtuoosi, joka sävellyksillään mullisti pianomusiikin sävymaailmaa ja ilmaisuvoimaa. Sellolle hän päätyi säveltämään tutustuttuaan Auguste Franchommeen, joka sittemmin nimitettiin Pariisin konservatorion sellonsoiton professoriksi. Sonaatti syntyi vasta muutamaa vuotta ennen Chopinin kuolemaa.

Sonaatin ensimmäinen osa Allegro moderato alkaa teemalla, joka muistuttaa suuresti Schubertin "Gute Nacht" -laulun alkua (sarjasta Winterreise). Muistuma lienee tarkoituksellinen. Tuberkuloosin riuduttama Chopin poti tuskallista eroa feministikirjailija George Sandista, joten luopumisen ja epätoivon tunnelmat olivat monin tavoin läsnä Chopinin elämässä. Tanssillisen riehakas toinen osa Scherzo sisältää haikeasti laulavan väliosan, kun taas hidas kolmas osa Largo on koruttomuudessaan puhutteleva. Neljäs osa Allegro päättää sonaatin kiihkeästi.

Chopin koki sonaattinsa ensimmäisen osan sisällöltään niin intiimiksi ja ilmeisen omakohtaiseksi, ettei suostunut sitä pariisilaisyleisölle esittämään. Niinpä Franchommen kanssa soitetut sonaatin toinen, kolmas ja neljäs osa jäivät Chopinin 39-vuotiaana päättyneen elämänsä viimeiseksi julkiseksi esiitymiseksi.

Heidi Miettunen

 

KONSERTIN ESIINTYJISTÄ

Ella ja Jaakko Untamala ovat soittaneet yhdessä eri orkestereiden solisteina, pitäneet duo-konsertteja ja soittaneet paljon muutakin kamarimusiikkia. Pihtipudas-kvintetin pianisteina he ovat esiintyneet useissa Euroopan kaupungeissa, Berliinin juhlaviikoilla, Mecklenburg-Vorpommernin ja Schleswig-Holsteinin musiikkijuhlilla. He ovat myös tehneet konserttimatkoja  Etelä-ja Pohjois-Amerikkaan sekä Saudi-Arabiaan. Kvintetin kanssa he ovat tehneet berliiniläiselle levy-yhtiölle (Edition Abseits) useita äänityksiä ja sen lisäksi radionauhoituksia Saksan ja Sveitsin radioille. Ella ja Jaakko Untamalalle myönnettiin Pro Musica -säätiön tunnustuspalkinto vuonna 2014.
 

Viulisti Sayaka Kinoshiro on syntynyt Otan kaupungissa, Gunman maakunnassa Japanissa. Hän on valmistunut Toho Gakuen musiikkikorkeakoulusta Tokiosta ja Royal Academy of Musicista Lontoosta. Kinoshiro on osallistunut myös Gunman maakunnan myöntämällä stipendillä kansainvälisen Kusatsu Akatemian kurssille. Vuonna 2003 Kinoshiro valittiin Japanin hallituksen taiteilijoille suunnattuun ulkomaanopiskeluohjelmaan. Hänen opettajinaan ovat olleet Angela Eto, Toshiya Eto, Koichiro Harada, Asako Urushihara, Gyorgy Pauk, Masafumi Hori, Eiji Arai sekä Gérard Poulet.

Kinoshiro on saavuttanut palkintosijoja Japanissa Toshiya Eto -viulukilpailussa ja Osakan kansainvälisessä kilpailussa. Vuonna 2008 hän voitti kansainvälisen Marschner-viulukilpailun ja vuonna 2009 Júlio Cardona -kilpailun. 2011 Kinoshiro sai japanilaisen Jomo-päivälehden myöntämän kulttuuri- ja taidepalkinnon. Kinoshiron ensimmäinen cd-levy "Loitsu" (Sonare Art Office) julkaistiin vuonna 2012. Elokuusta 2013 alkaen Sayaka Kinoshiro on toiminut Kuopion kaupunginorkesterin vuorottelevana konserttimestarina.

Sanna Haverinen on kuhmolaissyntyinen viulisti. Hän on opiskellut viulunsoittoa Kuopiossa ja Jyväskylässä Zoja Istominan ja Anatoli Melnikovin johdolla. Valmistuttuaan vuonna 2009 musiikkipedagogiksi Haverinen on opettanut viulunsoittoa eri puolilla Suomea ja ollut viulistina mm. Oulun kaupunginorkesterissa. Vuodesta 2011 lähtien Haverinen on toiminut Kuopion kaupunginorkesterin 2. viulun äänenjohtajana.

Laura Vilagi on opiskellut viulun- ja alttoviulunsoittoa Turun Konservatoriossa, Turun Musiikki-Akatemiassa ja Budapestin Liszt Akatemiassa. Sibelius-Akatemiassa Vilagi opiskeli alttoviulunsoittoa Helge Valtosen oppilaana valmistuen musiikin maisteriksi vuonna 2008.
Vilagi on toiminut alttoviulistina mm. Radion sinfoniaorkesterissa, Helsingin kaupunginorkesterissa ja Tapiola Sinfoniettassa. Vuonna 2008 Vilagi sai alttoviulistin paikan Kuopion kaupunginorkesterista ja on sen lisäksi toiminut aktiivisesti myös kamarimuusikkona. Vilagi on osallistunut mm. Paul Silverthornen, Bruno Pasquierin ja Bruno Giurannan mestarikursseille. Uutta musiikkia Vilagi on esittänyt Helsingissä Musica Nova- ja Ung Nordisk Musik festivaaleilla 2004-2005.

Heidi Miettunen on kotoisin Rovaniemeltä. Hän valmistui Kuopion konservatoriosta sellonsoiton opettajaksi opettajanaan Timo Törmä keväällä 2000. Sittemmin hän on täydentänyt opintojaan Bremenin musiikkikorkeakoulussa Saksassa Alexander Baillien luokalla sekä Pirkanmaan AMK:ssa Pauli Heikkisen johdolla. Heidi on toiminut freelancer-sellistinä soittaen mm. Oulu Sinfoniassa, Kuopion kaupunginorkesterissa ja Jyväskylä Sinfoniassa. Hän toimii myös aktiivisesti Kuopion kamarimusiikkiseurassa esiintyen erilaisissa kokoonpanoissa. Heidillä on käytössään Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Savon maakuntarahaston sello (Eero Haahti, 2008) vuoden 2014 loppuun saakka.

Anna Maria McElwain on opiskellut Turun konservatoriossa Elzbieta Guzekin ja sen jälkeen Stephen Manesin oppilaana State University of New York at Buffalossa, missä hän oli suorittanut jo 21-vuotiaana Master of Music tutkinnon musiikin teoriassa ja Master of Arts tutkinnon pianonsoitossa. Sittemmin hän on suorittanut Sibelius-Akatemian musiikin maisterin tutkinnon ensimmäisenä suomalaisena klavikordinsoitossa opettajanaan Pekka Vapaavuori. Anna Maria opetti Sibelius-Akatemian Kuopion osastolla vuoteen 2010 saakka. Nykyisin hän konsertoi päätoimisesti lähinnä klavikordistina ja on Kuopiossa tänä vuonna kolmatta kertaa järjestettävän pohjoismaisen historiallisten kosketinsoitinten festivaalin perustaja ja toinen taiteellinen johtaja. Anna Maria työskentelee tänä vuonna Taiteen edistämiskeskuksen Pohjois-Savon toimipisteen myöntämän apurahan turvin.