Su 2.11.2014 klo 16 Kuopion kaupungintalo

Prokofjev - Janáček - Brahms

UUSI HELSINKI -KVARTETTI

Petri Aarnio, viulu
Taija Angervo, viulu
Ilari Angervo, alttoviulu
Tuomas Lehto, sello

 

Käsiohjelmat 20 € / 15 € seuran jäsenet / 5 € opiskelijat - ovelta, vain käteisellä

 

Sergei Prokofjev: Jousikvartetto nro 1 h-molli op. 50

Leoš Janáček: Jousikvartetto nro 2 "Intiimejä kirjeitä"

Johannes Brahms: Jousikvartetto nro 2 a-molli op. 51 nro 2

 

UUSI HELSINKI -KVARTETTI

Uusi Helsinki -kvartetti perustettiin vuonna 1982. Jo kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1984,  kvartetti voitti kaksi kvartettikilpailua, Viitasaaren Kvartettikilpailun ja Concertino Praga -kilpailun Prahassa. Voitot olivat ponnahduslauta nuoren kokoonpanon uralle. Huhtikuussa 1994 Uusi Helsinki -kvartetti sijoittui toiseksi Lontoon kansainvälisessä jousikvartettikilpailussa. Se palkittiin myös yleisöpalkinnolla sekä palkinnolla parhaasta tilausteoksen esityksestä. Vuonna 1997 Uusi Helsinki -kvartetille myönnettiin Nuori Suomi -palkinto.

Onnistuneet vierailut mm. Wigmore Hallissa Lontoossa sekä lukuisilla kansainvälisillä festivaaleilla ovat vakiinnuttaneet kvartetin aseman kansainvälisessä musiikkielämässä. Kvartetti on konsertoinut tunnetuissa Berliinin Konzerthausissa, Zürichin Tonhallessa ja Amsterdamin Concertgebowssa. Säännölliset kiertueet ovat suuntautuneet mm. Belgiaan, Hollantiin, Kreikkaan, Saksaan ja Englantiin. Euroopan lisäksi kvartetti on esiintynyt Japanissa, Yhdysvalloissa, Australiassa ja Israelissa. Vuonna 1997 Uusi Helsinki- kvartetti aloitti työskentelyn Tampereen Konservatoriossa konsertoiden ja opettaen säännöllisesti Tampereella. Kvartetti jatkaa edelleen toimintaansa Tampereella Tampereen Ammattikorkeakoulun residenssikvartettina.  Kvartetti esitti kesällä 1998 Helsingin Juhlaviikoilla ensimmäistä kertaa Bartókin kaikki kuusi jousikvartettoa kahtena peräkkäisenä päivänä. Kaudella 2001- 2002 kvartetti järjesti oman konserttisarjan Helsingin Tuomiokirkon Kryptassa esittäen wieniläistä musiikkia. Kaudella 2004 - 2005 UHK perusti Helsingin Ritarihuoneelle jousikvartettimusiikkiin erikoistuneen konserttisarjan. Sarjassa esiintyy UHK:n lisäksi kotimaisia huippuyhtyeitä ja ulkomaisia mestareita, kuten Juilliard-kvartetti. Kaudella 2012-2013 UHK Juhli 30-vuotista taivaltaan esittäen kaikki Beethovenin kvartetot Lahdessa, Tampereella ja Helsingissä.

Uusi Helsinki -kvartetti on opiskellut monien merkittävien opettajien johdolla, joista mainittakoon Risto Fredriksson, Eli Goren ja Peter Csaba. Kvaretti on opiskellut myös Amadeus-, Takács-, Chillingrian- ja Britten- kvartettien johdolla.

Uusi Helsinki -kvartetti on levyttänyt  Finlandia Records -levymerkille kaksi levyä. Vuonna 1997 julkaistu debyyttilevy sisältää molemmat Janáčekin kvartetot sekä osia Dvořákin sarjasta Sypressejä. Vuonna 1998 julkaistiin levytykset Sibeliuksen ja Griegin kvartetoista. Kvatetti on myös levyttänyt klarinetisti Kari Kriikun kanssa Ondine levy-yhtiölle. Uusi Helsinki -kvartetti on tehnyt myös lukuisia radio- ja televisionauhoituksia Euroopassa ja Japanissa .

Petri Aarnio, I viulu, on opiskellut Itä-Helsingin musiikkiopistossa Geza Szilvayn ja Sibelius- Akatemiassa Lajos Garamin oppilaana. Hän jatkoi opintojaan New Yorkissa Dorothy Delayn ja Joel Smirnoffin johdolla vuosina 1984- 1990. Petri Aarnio on Radion sinfoniaorkesterin konserttimestari. Aarnion instrumenttina on Vincenzo Ruggeri vuodelta 1696.

Taija Angervo, II viulu, aloitti viulunsoiton opinnot 1979 Lahdessa Päijät- Hämeen Konservatoriossa. Sibelius- Akatemiaan hän siirtyi 1994 Seppo Tukiaisen ja Mi-Kyung Leen oppilaaksi ja suoritti viulunsoiton diplomotutkinnon keväällä 2000. Hän on opiskellut myös Kuhmon Viulukoulussa Zinaida Gilelsin, Ilja Grubertin ja Pavel Vernikovin oppilaana, useilla mestarikursseilla sekä 1998-99 Kölnin Musiikkikorkeakoulussa Mihaela Martinin luokalla. Angervo toimii Radion Sinfoniaorkesterin 2. konserttimestarina sekä Virtuosi di Kuhmo- kamariorkesterin jäsenenä. Taija Angervo soittaa Radion sinfoniaorkesterin omistamalla Goffredo Cappa viululla.

Ilari Angervo, alttoviulu, on opiskellut Sibelius- Akatemiassa Helge Valtosen ja Jouko Mansneruksen johdolla. Angervo opiskeli Berliinissä Hochschule der Künstessä Wolfram Christin johdolla 1988- 90. Vuodesta  1990 lähtien Ilari Angervo on ollut Radion Sinfoniaorkesterin 1. sooloaltisti. Angervo on soittanut useimpien suomalaisten orkestereiden solistina ja on myös esiintynyt solistina Saksassa, Venäjällä ja Japanissa. Soittimenaan hänellä on J.B. Guadagnini alttoviulu vuodelta 1762.

Tuomas Lehto, sello, aloitti sellonsoiton 3-vuotiaana opettajanaan Anja Maja. Vuonna 2000 opinnot jatkuivat Sibelius-Akatemiassa ensin Hannu Kiisken ja myöhemmin Marko Ylösen opissa. Tuomas on täydentänyt opintojaan Torleif Thedéenin sekä Jan-Erik Gustafssonin johdolla Ruotsissa ja Suomessa. Tuomas Lehto on Radion Sinfoniaorkesterin 1. soolosellisti. Hän toimii myös aktiivisesti solistina ja kamarimuusikkona.

 

Sergei Prokofjev: Jousikvartetto h-molli nro 1 op. 50 (1930-1931)

Sergei Prokofjev (1891-1853) osoitti jo varhaisella iällään luontaista lahjakkuutta paitsi pianonsoitossa, myös säveltämisessä. Niinpä hänet ohjattiin 12-vuotiaana sävellystunneille ja siitä lähtien hän opiskeli tiivisti monien opettajien johdolla sekä Moskovassa että Pietarissa. Vallankumouksen puhjettua 1917 Prokofjev siirtyi ensin Japaniin, sitten Yhdysvaltoihin ja edelleen vuosiksi 1922-34 Pariisiin, jonka jälkeen hän palasi kotimaahansa Neuvostoliittoon.

Prokofjevia on luonnehdittu hyvin suorapuheiseksi ihmiseksi, ja tämä peittelemätön piirre esiintyy eittämättä myös hänen aika-ajoin pistävässä ja sarkastisiakin piirteitä omaavassa musiikissaan. Dissonanssit ja polytonaalisuus sekä oikukkaat rytmit ovat Prokofjevin tavaramerkkejä, vaikkei hän luopunutkaan tonaalisuudesta kokonaan koskaan. Hänen "epätavallisiin ääniyhdistelmiin" suhtauduttiinkin teosten kantaesitysten aikoihin kovin epäilevästi ja kriitikot haukkuivat häntä kauneuden rikkomisesta (eräskin tarina kertoo orkesterisarjan kantaesityksestä, joka yllättäen siirtyi; kriitikko ei tiennyt konsertin siirtymisestä ja kirjoitti täten ilman teoksen kuulemista tästä murska-arvostelun!). Myöhemmässä tuotannossaan Prokofjev käyttää jo nuoruusvuosiaan enemmän laulavia melodioita, kuten tänään kuultavassa Jousikvartetossa nro 1 h-molli. Kvartetto on sävelletty Yhdysvaltain kongressin kirjaston tilauksesta. Prokofjev teki kvarteton kolmannesta osasta myöhemmin sovituksen myös jousiorkesterille ja pianolle.

 

Leoš Janáček: Jousikvartetto nro 2 "Intiimejä kirjeitä" (1928)

Tsekkiläinen Leoš Janáček (1854-1928) tunnetaan ennen kaikkea oopperoistaan Jenůfa ja Ovela kettu, vaikkakin hänen tuotannostaan löytyy myös arvokkaita kamarimusiikki-, orkesteri- ja kuoroteoksia. Janáček oli itse urkuri ja hän toimi myös pitkään perustamansa Brnon urkukoulun rehtorina. Säveltämiseen hän paneutui todenteolla vasta myöhemmällä iällä hyödyntäen hyvin omaperäisissä teoksissaan muun muassa kotiseutunsa Määrin kansanmusiikkia sekä oivallustaan ilmentää musiikilla ihmisten erilaista puheen rytmiä ja melodiaa.
Janáčekin säveltuotannon hedelmällisin ja merkittävin kausi alkoi hänen rakastuttuaan palavasti vuonna 1917 Kamila Stösslováan. Siitäkin huolimatta, että avioliitossa eläneen Janáčekin rakkaus  huomattavasti itseä nuorempaan ja myös naimisissa olevaan Stösslováan oli ilmeisen yksipuolista, kirjoitti hän tälle tiettävästi yli 700 rakkauskirjettä. 

Jousikvartetossaan "Intiimejä kirjeitä" Janáček ilmentää yhä syveneviä tuntojaan Kamilaan alkaen teoksen avaavasta osasta, jonka hän on kertonut kuvastavan ensimmäistä kohtaamistaan Kamilan kanssa. Teoksen tunnelmat vaihtelevat odottamattomasti terävinä leikkauksina onnea huokuvista melodioista epätoivoon, periksiantamattomasta inttämisestä salaperäisiin kuiskauksiin. Teoksen rohkea, ajalleen epätavanomaisen omaelämänkerrallinen leima on saanut monet musiikintutkijat esittämään arvioita sävellyksen kerronnallisuudesta; merkillepantavinta on alttoviulun roolin korostuneisuus, jonka on tulkittu kuvastavan Kamilaa.

 

Johannes Brahms: Jousikvartetto nro 2 a-molli op. 51 nro 2  (1873)

Johannes Brahmsia (1833-1897) voinee pitää 1800-luvun loppupuolen merkittävimpänä kamarimusiikkisäveltäjänä; tämän puolesta puhuvat kaikki julkaistut ja suuresti arvostetut 26  kamarimusiikkiteosta, joista kolme on jousikvartettoja. Jousikvartetot olivat Brahmsille ilmeisen paljon tuskaa tuottanut teoslaji, sillä itsekriittisyydestä tunnetulla säveltäjällä olivat painolastinaan   Haydnin, Mozartin ja etenkin suuresti ihailemansa Beethovenin jousikvartettojen ylivertaisuus. Kerrotaan, että Brahms olisi säveltänyt jopa kaksikymmentä jousikvartettoa ennen kuin julkaisi niistä ensimmäistäkään. Lopputuloksena olikin niin muodoltaan, melodialtaan kuin harmonialtaankin loisteliasta tuotantoa, jonka vaatimukset myös esittävältä kokoonpanolta ovat varsin korkeat.
Jousikvartetto a-molli op. 51 nro 2 edustaa sävellajistaan huolimatta poikkeuksellisen avointa ja välitöntä Brahmsia.  Kaihoisasti alkava ensimmäinen osa (Allegro non troppo) on hyvin ilmeikäs; jo tässä voi kuulla Brahmsin toteamuksen jousikvartettojen säveltämisestä varmasti pitäneen hänen kohdallaan paikkansa: "Ei ole vaikeaa säveltää, mutta vaikeaa on antaa turhien nuottien pudota pöydän alle".  Brahmsille tyypillisesti hidas toinen osa (Andante moderato) on tunnelmaltaan mietiskelevän juhlava - ylevyyden rikkoo vain osan keskellä oleva välitaite, jossa viulun ja sellon kaanonille jännitettä luo väliäänien tremolo-syyhytykset. Kolmas osa on surumielinen Menuetti (Quasi Minuetto, moderato), joka sisältää kaksi nopeampaa taitetta duurissa. Teoksen päättävään Finaaliin (Allegro non assai) Brahms on sisällyttänyt säveltäjäpersoonaansa kiehtoneita tanssillisia aiheita - unkarilaistansseille tyypillistä aksentoitua rytminkäsittelyä ja eleganssia wieninvalssia.

Marjo Suhonen